Docpoint 2015: Sleepless in New York ja jätetyn tuskallinen riippuvuus

Docpoint-festivaalilla näytettiin Christian Frein ohjaama dokumentti Sleepless in New York (2014). Hän on aiemmista töistään tunnettu muun muassa Sotakuvaajasta (2001). Sleepless in New York kertoo kolme tarinaa newyorkilaisista, suhteissaan jätetyistä ihmisistä. Kamera seuraa intiimisti päähenkilöiden kamppailua tilanteen ymmärtämiseksi, hitaasti kuluvia päiviä ja unettomia öitä. Samalla kertojanäänenä toimivat päähenkilöt pohtivat, mikä meni vikaan. He tuntevat entistä kumppaniaan kohtaan kaipausta, vihaa, surua ja yhä suurempaa rakkautta. He odottavat viestiä tai soittoa ja samanaikaisesti yrittävät unohtaa ja siirtyä eteenpäin.

Yksilöiden kärsimyksen vastapainoksi dokumentti tuo biologisen antropologian tutkijan Helen Fisherin tieteellisen näkökulman, joka voi osaltaan auttaa ymmärtämään rakkauden olemusta. Fisher on tutkinut rakkautta eri puolilla maailmaa. Hänen mukaansa ihmisen tunne-elämässä erottuu kolme erilaista rakkauden muotoa tai kiintymyksen tunnetta. Yksi on seksuaalisten tunteiden ”sex drive”, joka voi esiintyä niin yksin ollessa kuin eroottisissa kohtaamisissa, joissa ei ole mukana syvempiä tunteita tai halua suhteen jatkamiseen. Toinen on syvä kiintymyystunne, joka voi kohdistua moneen ihmiseen samaan aikaan. Kolmanneksi tunteeksi Fisher nostaa romanttisen rakkauden tunteen, joka kohdistuu tarkasti yhteen ihmiseen ja pyrkii rakkauden vakiinnuttamiseen ja ennen pitkää suvunjatkamiseen.

Fisher tekee yhteistyötä neurologien kanssa ja on saanut selville, että romanttisen rakkauden kohteeseen liittyvät, etenkin suhteen alussa voimakkaina ilmenevät intohimoiset tunteet aktivoivat aivojen erästä pientä endorfiinia tuottavaa osaa. Ongelma eli Fisherin mukaan evolutiivisesti ”bad deal” on, jos rakkauden kohde jättää. Intohimoisia tunteita tuottava aivojen osa toimii silloin yhä aktiivisemmin, mutta nyt vastakaikua saamatta. Tilanteesta syntyy hammaskipua tai muuta suurta fyysistä kipua vastaavaa tuskaa ja kyvyttömyyttä saada rakkauden kohde pois mielestä. Tämä on Fisherin mukaan riippuvuus, josta toipuminen on joillekin erittäin vaikeaa. Ainoa konsti on hävittää kaikki suhteesta muistuttava ja lopettaa yhteydenpito. ”Eihän alkoholistikaan pidä vodkapulloa yöpöydällään”, Fisher toteaa.

Dokumentissa liikuttavaa on seurata henkilöiden pieniä toipumisen merkkejä. Särkyneen sydämen ja yksinäisyyden kanssa kamppaillut Michael aloittaa sellotunnit pitkän tauon jälkeen. Hän saa instrumentistaan esiin kauniita, puhtaita säveliä. Vieno hymy tälle onnistumiselle saa katsojan uskomaan, että kaikesta huolimatta ihminen on vahva ja pyrkii itsestään kohti toipumista ja parempia päiviä.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s