Himalajan lumet

Akseli Gallen-Kallelan museossa on 19.4. asti esillä näyttely Taiteen pyhiinvaeltajat, joka esittelee Akselin ja hänen venäläisen taiteilijaystävänsä Nikolai Roerichin (1874-1947) tuotantoa. Jo 1900-luvun alussa Roerich ihaili Gallen-Kallelan teoksia ja tunsi vetoa kohti slaavilaista pakanuutta, skandinaavisia saagoja ja keskiaikaisen Venäjän uskonnollisia myyttejä. Mir iskusstva -taiteilijaryhmään liittynyt ja myöhemmin sitä johtanutkin Roerich pohti maalauksissaan luontoa ja pyhyyttä. Lisäksi hän oli ansioitunut kirjoittaja ja kulttuuriantropologi  ja oli kahdesti ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Siinä missä Gallen-Kallela suuntautui kohti Uutta Meksikoa ja Afrikkaa oli Roerichin kohteena sittemmin Aasia, erityisesti Intia ja Tiibet. Hän perusti Himalajalle antropologisen tutkimusaseman vuonna 1928 ja asettui asumaan Intiaan. Pienikokoiset guassit Himalajan vuorista nousevatkin näyttelyn kohokohdaksi. Vuoriston ainutlaatuinen valo, lumen heijastava hohde, pilvien vaaleanpunainen loisto purppuraisten varjojen yllä. Poissa on tunkkainen väripaletti, tilalla vuoriston kirpeä ilma, havainnon tarkkuus ja keveys. Näkemisen voima tiivistyy ulkonaisesti vaatimattomissa töissä suuremmaksi kuin alleviivatut sankarimyytit. Museon tornissa järjestetään meditaatiohetkiä ja sinne voi hetkeksi pysähtyä mietiskelemään tyynyille. Oman toiveensa tai viestinsä voi piirtää ohuelle paperisuikaleelle buddhalaista rukousta muistuttaen ja ripustaa katosta roikkumaan. Minä piirsin Roerichin kunniaksi pienen vuoriston. Lähtiessäni museosta ilma olikin aivan kevyttä hengittää. Se muistutti vuorista, ikuisen lumen peittämistä huipuista, joiden ylle auringon valo leimahtaa aamun ensi hetkinä.