Janne Laine on monipuolinen taidegraafikko. Hänen käyttämiinsä tekniikoihin kuuluvat mm. heliogravyyri ja polymeerigravyyri. Julkisuudessa hänet mainitaan usein niistä yhteisistä kuvista, joissa hänen maisemakuvassaan näkyy Outi Heiskasen viivasyövytyksellä toteutettuja hahmoja. Laine onkin toiminut Heiskasen vedostajana pitkään. Galleria Duetossa keskiviikkona avautunut näyttely esittelee kuitenkin myös laajan valikoiman kuvia, joissa ei hahmoja näy. Pidän niistä hyvin paljon. Esiin pääsee erinomaisella tavalla polymeerigravyyrin tumman pään ja Laineen aiheen, maiseman, voima. Vedostusteknisesti äärimmäisen vaikeat väriliukumat kiehtovat. Esiin piirtyy metsän takana auringonlasku, meren kuohuissa tummansininen syvyys.
Polymeerigravyyri on liian harvoin esillä nähty tekniikka, joka yhdistää valokuvan ja grafiikan toisiinsa viehättävällä tavalla. Alkuperäisestä valokuvasta tehdään kalvo, jonka läpi polymeerimuovilaatalle valotetaan rasterin ja uv-valon avulla kuva. Valmis teos vedostetaan grafiikan tapaan prässillä: http://www.taidegraafikot.fi/taidegrafiikka_3.html
Laineen kuvallinen ilmaisu on minusta parhaimmillaan juuri alkuvoimaa uhkuvissa tummissa maisemissa. Myös Islannin geysirien höyryt vievät katsojan mukanaan toiseen todellisuuteen. On tavattoman tyydyttävää nähdä kuvia, joista löytää monenkin katsomiskerran jälkeen alati uutta. Vain muodikkaasti englanninkieliset teosnimet hiukan vaivaavat. Nykytaiteesta tuttu anglosaksisen nimeämisen ihanne ei anna mitään lisää itsessään vahvaan ilmaisuun.
Näyttely Galleria Duetossa on auki 26.4. saakka. Laineen retrospektiivinen näyttely Silence on esillä Tampereen Taidemuseossa samaan päivämäärään asti.